Keskiviikko 24.2.2010 klo 18:42 - Tiina Wilen-Jäppinen
Siitä lähtien, kun tämä Suomen hallitus nousi valtaan, on skandaaleja tullut solkenaan. Huonosta itsearvioinnista kertoo mm. Ikka Kanervan pika-ministeriaikanaan pitämänsä 60-vuotissynttärit, jotka veronmaksajat suurelta osin maksoivat. Entä ne älyttömät tekstarit?
Toinen toistaan ihmeellisempiä asioita on pullahdellut esille myös vaalirahasotkujen aikaan. Yksi niistä on Kaikkosen kokouspalkkiot. Omalta osaltani kyllä huomaisin, jos palkkioita tulisi joko 20.000 tai 40.000 euroa -suurissa summissa liikutaan, huh huh.
Tulee mieleen, että kansanedustajilta on ihan oikeasti hävinnyt ymmärrys todelliseen elämään. Siis siihen, miten ja millä resursseilla arjessa eletään, varsinkin tavallisissa perheissä.
Viime eduskuntavaaleissa lupauksia annettiin etenkin Kataisen suulla ja miten siinä sitten kävikään. Naiset, etenkin pienituloiset, uskoivat "komian pojan" puheisiin ja äänestivät "työväenpuolue" kokoomusta.
Palkkaa ei kuitenkaan tullut perushoitajille lisää kuin murto-osa siitä mitä ennen vaaleja luvattiin - eikä tuo asia voinutkaan olla hänen määriteltävissäkään, vaikka niin antoi ymmärtää. Toivottavasti nyt vihdoin on huomattu, että Vanhasen hallitus sysää laman vastuuta kunnille, ja kuntien
säästöt ja leikkaukset koskevat eniten tietenkin pienituloisia. Niin se vain on työväki, että puolueilla on erilaiset lähtökohdat ja sitä ei millään mainoskikkailulla muuteta vihreämmäksi, punaisemmaksi tai
sinisemmäksi tai miksikään muuksikaan.
Kritisoin myös oikeasti valtakunnallista politiikkaa siinä mielessä, että nyt jos koskaan koko valtion hallinnon, etenkin hallituksen ja eduskunnan ohjauksella, pitää laittaa kaikki paukut tästä lamasta selviämiseen. Tuntuu, että valtakunnan politiikassa tärkeintä on toisen puolueen kampittaminen eikä koko Suomen toiminnan varmistaminen. Tähän kampittamiseen osallistuu koko puoluekenttä (valitettavasti laidasta laitaan) kuka vain parhaiten osaa toista tölvästä, sen parempi. Ymmärrän kyllä, että se kuuluu politiikkaan jossain määrin, mutta eikö tärkeintä kuitenkin olisi asioiden hoitaminen parhain päin tässä tilanteessa.
Esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla ne hiivatin välihuudot siellä eduskuntasalissa - aivan kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Tuntuu kuin kansanedustajilla ei olisi tapoja ollenkaan - ja tässäkin huonokäytöksisyydessä koko puoluekenttä on edustettuna. Puhemiehien tulisi olla tiukempia tässäkin asiassa. Tällainen ei Imatran kaupungin valtuustosalissa tulisi kuuloonkaan,
että tuolla tavalla huudeltaisiin, kuten nyt eduskunnassa nyt tehdään. Jos tuollaisella toiminnalla on tarkoitus elävöittää eduskunnan istuntoja katsojaystävällisemmäksi ja kiinnostavammaksi, niin siinä epäonnistutaan pahasti. Tuntuu kuin joukko keskenkasvuisia olisi eduskuntasalissa, joilla ei ole
kunnioitusta tuota paikkaa kohtaan. En voi muuta sanoa, kun opetelkaa tavoille ja hoitakaa Suomen asioita arvokkaasti ja oikeudenmukaisesti kuten ko. tehtävä edellyttää.
Tiina Wilen-Jäppinen
